Juuri tänään Pyhäinpäivänä, 28 vuotta sitten, isäni tuhkauurna laskettiin hautaan Tampereella, Kalevankankaan hautausmaalla. Oli sateista ja harmaata. Jäähyväiset oli jätetty jo aiemmin, toisella paikkakunnalla pidetyssä siunaustilaisuudessa. Nyt me kolmen sukupolven edustajat hiljennyimme sukuhaudalla. Vanhin veljeni halusi veisata virren ja rukoilla. Äitini tuntui tuntevan tyhjyyttä jäätyään leskeksi eläke-ikänsä alussa. Lastenlapset surivat jokainen omalla tavallaan.
Ymmärsin isäni kuollessa, ettei kuolemaa ole. Vaikka hän siirtyi toisille tasoille, kun olin 36-vuotias, tulisi hän elämään muistoissani aina. Pystyin edelleen keskustelemaan hänen kanssaan. Myöhemmin sain tietää enemmän sielun siirtymävaiheista: syntymästä ja kuolemasta.
Kuolema on meille ihmisille usein pelottava asia. Joku sanoi hiljattain, että se on jotakin sellaista, mitä ei koskaan omalle kohdalleen toivoisi. Olemme etääntyneet paradoksaalisen kauas tuosta elämän luonnollisesta vaiheesta. Monissa muinaisissa kulttuureissa, esimerkiksi Egyptissä ja tietyissä intiaanikulttuureissa, kuolema koettiin arvokkaaksi siirtymäksi sielun uuteen vaiheeseen. Oli olemassa erityisiä saattajia, unimatkaajia, jotka tukivat sielun matkaa kuoleman rajan yli.
Kuoleman Unimatkaajan tehtävänä oli auttaa läheisensä tai heimolaisensa sielua vapautumaan fyysisestä kehostaan. He loivat lohtua ja auttoivat luomaan turvallisen tilan. Tämä ei liittynyt mihinkään uskonnolliseen suuntaukseen, ei edes tiettyyn näkemykseen siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Unimatkaajien tehtävä oli vain olla läsnä tuona usein hämmentävänä ja jopa pelottavana aikana.
Itselleni uuden syvemmän ymmärryksen kuolemasta ja syntymästä toivat Steve Rotherin (www.espavo.org) ja Geoffrey Hoppen (www.crimconcircle.com) kanavoimat koulutukset näistä siirtymävaiheista. Nykyisin, koulutettuna Unimatkaajana (Dreamwalker), minulla on ollut kunnia saattaa joitakin läheisiäni rajan toiselle puolelle.
Unimatkaajan tehtävänä on sovitulla tavalla myös tukea kuolevan perhettä ja läheisiä. Asiakkaan kanssa tehdään sopimus siitä, mitä kaikkea yhteistyö sisältää. Jos asiakas jaksaa ja haluaa, järjestetään yhdessä ’Elämän juhla’ juhlistamaan elämän matkaa tilanteeseen sopivalla tavalla. Voidaan myös tehdä jälkipolville tai läheisille ’Elämän tarina’, johon kerätään merkityksellisiä valokuvia ja muita dokumentteja elämän matkan varrelta.
Kuoleman Unimatkaajan työ on vaihtelevaa. Asiakas itse päättää, miten toimitaan. Unimatkaaja kunnioittaa asiakkaan toiveita ja elämänkatsomusta. Aluksi myös tunnustellaan, miltä yhdessä olo tuntuu, ja vasta sitten tehdään kirjallinen sopimus.
Mikä sitten erityisesti auttoi minua ymmärtämään 28 vuotta sitten, ettei kuolemaa ole? Olen tuntenut yhteyden isääni kaikki nämä vuodet. Tosin se ei enää ole aivan niin voimakas kuin heti hänen siirryttyään toiselle puolelle. Tuolloin koin syvällisen valokokemuksen heti hänen mentyään. Ymmärsin sen niin, että hän halusi siirtää osan omaa vahvuuttaan täällä maan päällä minulle. Koin sen jonakin päivänä kävellessäni kaupungin kadulla kotiin päin. Kokemus oli hyvin henkilökohtainen. Kiitos, isä!
Teidän kaikkien sielunmatkaanne syvästi kunnioittaen, Eijamaria / Arkkairos.
Arkkairos 