Mieheni äiti on ihailtava nainen ja kiinnostava ihminen. Hän on 92-vuotias ja hänen kodissaan on eletyn oloista ja viihtyisää. Lipaston päällä hymyilevät iän myötä vaihtuvat yhdentoista lastenlapsen kuvat. Kahvihetkiemme lomassa hän kertoo elämänsä vaiheista: lapsuudestaan, evakkomatkastaan, elämänkumppaninsa löytymisestä, lastensa syntymästä, heidän kasvuvaiheistaan ja yhden lapsensa kuolemasta alle kouluikäisenä. Hänen tarinavarantonsa on monivivahteinen, aikaansa henkivä ja koskettava. Hän kuvailee kiehtovalla tavalla elämässään vaikuttaneita ihmisiä; lämpimästi, ei suuresti hehkuttaen muttei myöskään kenenkään roolia väheksyen. Hänen elämänsä helminauhassa kukin helmi loistaa hehkuen omaa väriään muiden värien kauneutta korostaen.
Ihmiselämiä on kuvattu myös kauniina itämaisina mattoina. Kuten matot, kukin elämä on täynnä värejä ja toinen toistaan erilaisempia kuvioita. Kuvioiden kutominen on taitoa vaativaa ja matot kudotaan yleensä nurjalta puolelta. Kudottavan maton päältä katsoen työnjohtaja näkee kuvioiden rakentuessa myös mahdolliset kuviovirheet, joita joskus syntyy. Niitä ei kuitenkaan korjata. Osaava työnjohtaja tietää, että jokainen matto on uniikki ja siksi kallisarvoinen juuri näin syntyvän erityisyytensä vuoksi. Koskaan ei vastaan tule toista samanlaista.
Jokaisen ihmisen elämä on uniikki, täysin ainutlaatuinen. Arvostammeko me omaa elämäämme sellaisena? Näemmekö elämämme värit kirkkaina ja kaikki värit merkityksellisinä, myös mustan ja harmaan? On toki tärkeää elää elämäänsä tässä ja nyt. Tärkeää on kuitenkin tulla myös tietoiseksi oman elämän aikana kuljetusta matkasta. Sen käännekohdista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Juuri niistä syntyy elämämme ainutlaatuisuus. Ilman niitä emme olisi juuri sellaisia kuin olemme. Myös tummat värit kuuluvat elämään, sillä juuri ne saavat muut värit hehkumaan!
Elämänsä tapahtumista ja niiden merkityksistä tietoiseksi tuleminen vaatii pysähtymistä oman tarinansa äärelle. Arkkairoksen vuoden kestävissä Elämänkaarikirjoittamisen prosesseissa[1] oman elämän matkaa tarkastellaan seitsenvuotiskausina. Eri ikäkausista kirjoitetaan ja niistä keskustellaan yhdessä. Logoteoreettinen viitekehys[2] antaa mahdollisuuden tarkastella omaa elämää uudesta raikkaasta näkökulmasta. Elämän tapahtumia jäsennetään ja omaa roolia pohditaan uudella tavalla. Kirjoittamisen ja keskustelujen myötä syntyy usein muuttunut asennoituminen kokemuksiin ja suhde itseen ja toisiin muuttuu.
Elämänkaarikirjoittamisen prosesseissa mukana olleiden palautteen mukaan keskeisiä uutta näkökulmaa luovia vaiheita Elämänkaarikirjoittamisen prosessissa ovat muiden muassa aloitusvaihe, jossa tutkitaan ja kirjoitetaan aiheesta ’Millaiseen pesään synnyin’ sekä vaihe, jossa pohditaan aihetta ’Millaiset kultaiset jäljet haluan jättää täältä lähtiessäni’. Voimme ajatella, että jokainen tekomme elämän aikana on monumentti. Aluksi voi olla häkellyttävääkin ajatella elämän tapahtumia, valintoja ja tekojaan niin arvostavasti. Elämänkaariprosessissa pohditaan, millaisia omat monumentit ovat. Näin syntyneitä oivalluksia jaetaan keskusteluissa muiden kanssa. Tämä antaa mahdollisuuden alkaa arvostaa omia monumenttejaan aivan uudella tavalla. Tältä pohjalta on kiinnostavaa myös jäsentää ja tarkentaa sitä, mitä vielä haluaa lopun elämänsä aikana toteuttaa ja kokea.
Mieheni äidistä ja minusta on tullut ystäviä niinä neljänätoista vuotena, jotka olemme toisemme tunteneet. Olen häneltä oppinut monia asioita. Arvostamme toisiamme, ja koska oma, evakkona aikanaan paikkakunnalta toiselle muuttanut isoäitini ei enää ole täällä keskustelemassa kanssani, arvostan erityisesti sitä, että voimme jakaa kokemuksiamme. Näiden keskustelujen ansiosta olen oppinut arvostamaan enemmän myös omaa elämääni ja erityisesti kovin harmailta tai jopa mustilta tuntuneita jaksoja siinä. Paljon asennoitumiseeni on vaikuttanut myös se, että olen saanut ohjata Elämänkaarikirjoittamisen prosesseja näiden kuudentoista vuoden aikana. Olen oivaltanut miten rikkaita meidän kaikkien elämämme ovat – kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Elämä on aina arvokasta.
Juhli elämäsi runsautta, ihaile ja rakasta sen monimuotoisuutta ja kauneutta!
Eijamaria
Kysy Arkkairoksen ohjauksesta sekä ryhmä- ja yksilöprosesseista: arkkairos@gmail.com
Tutustu verkkosivuihimme: www.arkkairos.com
[1] Elämänkaarikirjoittamisen prosessi kestää vuoden ja sen viitekehyksenä on logoteoria. Kyseessä ei ole terapiaryhmä. Prosessi perustuu kirjoittamiseen sekä keskusteluihin ryhmässä / yksilöohjauksessa keskusteluihin ohjaajan kanssa.
[2] Logoteoria käsitteenä liittyy logoterapiaan, joka on lyhytterapiasuuntaus. Sen luoja on Viktor Frankl (1905-1997), itävaltalainen neurologi ja psykiatri.
Arkkairos 