Lumi narskuu askelissa, olen lenkillä ystäväni kanssa, ja vaihdamme kuulumisia. Polun käänteessä oivallan, miten vähän me ihmiset uskallamme toivoa elämältämme. Uskommeko, että toiveet toteutuvat? Ja että ne voivat tuottaa meille kokemuksia, joissa sydän laulaa? Miten luomme haluamiamme kokemuksia?
Puhumme asiasta ystäväni kanssa, kun ohitamme tienristeyksen ja saavumme edellisenä yönä jäätyneen joen rantaan. Olisinko minä kevättalvella uskonut painoni putoavan loppuvuoteen mennessä yli 13 kiloa? Tosin tuohon ajanjaksoon oli liittynyt sairastamistakin – kaikki alkoi keuhkoputkentulehduksesta – mutta kuitenkin yksi pitkäaikaisista toiveistani toteutui. Ihan noin vain, ikään kuin huomaamatta. Nyt saatoin pukea jalkaani vanhat lenkkihousut, jotka eivät olleet mahtuneet minulle kolmeen vuoteen. Ihmeellistä! Ja askel tuntui todella kevyeltä.
Entä olisinko alkuvuodesta voinut uskoa, että vuoden aikana perheeseemme syntyisi kaksi vauvaa? Että saisin taas kuulla pienten lasten ääniä ja tuntea vauvantuoksun. Seurata jatkuvaa kasvua ja muutosta – olla yksi lähiaikuisista näille kahdelle. Nämä ihmeet yllättivät, ne tuntuvat edelleen uskomattomilta! Dreams come true. Asioita, joista oli haaveiltu.
Päätin tarkastella viime vuoden kulkua syvemmin. Mistä kaikesta tapahtuneesta elämässäni olen ylpeä? Mistä voin itseäni kiittää? Päätin kirjoittaa listan ja antaa itselleni mitalin kaikista minua vuoden aikana ilahduttaneista kokemuksista, muutoksista ja luomuksistani.
Yksi tärkeimmistä tekemälläni listalla oli itseni hyväksymisen ja itseni rakastamisen syventyminen. Tämä on näkynyt monin eri tavoin, muun muassa mielen sisäisen arvottavan puheen vähentymisenä. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten kirjoitin omaan ’Ihmeiden kirjaani’ seuraavasti: ’Kun olen jossakin, en ole mistään poissa.’. Ymmärrys etenee spiraalimaisesti, ja nyt olen vaiheessa, etten enää pohdi sen tyyppisiä asioita, kuin että tuossa minun olisi pitänyt toimia toisin, tai että minun tulisi ehdottomasti toteuttaa aiemmin suunnittelemiani asioita. Olen luopunut suunnittelusta miltei kokonaan, ainakin sellaisena kuin olen ennen sitä tehnyt. Ei ole agendaa, jonka mukaan elämäni tulisi edetä. Sallin itselleni elämän tuoksujen ja värien seuraamisen ja sen, että elän intuition ja passioni mukaisesti. Sallin tällä tavoin itseni kokonaan.
Haluan antaa myös mitalin Mestariaistien käyttämisestä. Yksi tärkeimmistä on ’Luovan itseni ilmaisemisen’ aisti. Olen nauttinut suunnattomasti maalaamisesta ja tanssimisesta sekä laulamisesta. Maalasin yhä uudelleen innostuen tammikuusta maaliskuuhun. Sitten tein aivan muita asioita kunnes taas loppuvuodesta maalausinto alkoi sykkiä sisälläni. Väripulloja alkoi ilmestyä pöydälle ja postiluukusta tupsahteli tilaamiani uusia värejä. Työt syntyivät kuin itsestään, ilman kritiikkiä ja otsan rypistelyä. Kun sitten tanssin, se ei enää aktivoidu mielen asettamien liikunnallisten tavoitteiden myötä, vaan hetkellisestä tunteesta, että jalkani ja käsivarteni tahtovat liikkua, liikkua musiikin mukana. Myös laulaminen on ilmaisua itselleni ja tunteiden spontaania purkamista.
Yksi mitaleista liittyy massatietoisuudesta ja vanhasta aikakäsityksestä pois siirtymiseen. Esimerkiksi uusi unirytmi on erilainen kuin useimmilla muilla ihmisillä, mutta palvelee minua loistavasti. Hereillä olon ja unen aika vaihtelee. Herätessä olen useimmiten hyvin levännyt ja virkeä. Muutenkin teen asioita omassa tahdissani riippumatta muiden kellotuksista tai omista vanhoista muistoistani ajan suhteen. Olen vapaa.
Vielä yhden mitaleistani tahdon mainita: sen saa luontosuhteeni syventyminen ja elävyys. Muutettuamme lähelle kaunista puistoa sekä lähemmäs merta, olen nauttinut suunnattomasti näiden paikkojen tarjoamasta mahdollisuudesta aistia kasvien, eläinten ja raikkaan meri-ilman läheisyyttä. Jokaisella lenkillä maisema ja kasvit sekä eläimet näyttävät uusia puolia itsestään ja kutsuvat ikään kuin tanssiin kanssaan. Saan pienistäkin retkistä luontoon valtavasti voimaa ja niistä on muistona paljon voimauttavia valokuvia.
Tässä pieniä leikkauksia siihen, mitä olen viime vuonna elämääni luonut. Tasoja löytyy koko ajan lisää. Sen jälkeen on hyvä tunnustella tulevaa vuotta, asioita, joita jatkossa tahdon kokea. Tietoinen luominen on sielun laulua, johon ympärillämme oleva energia vastaa. Se sisältää potentiaaleja, jotka ovat jo valmiina valittaviksi. Saatan kuvitella myös tähtitaivaan, joka on alati vaihtuva. Poimitut ’tähdet’ eli asiat, joita valitsen, muodostavat sitten jatkossa eletyt kokemukseni.
Mitä mitaleja sinä annat itsellesi kuluneesta vuodestasi? Entä mitä arvokkaita asioita valitset luoda elämääsi tulevana vuonna? Elämä maapallolla on äärettömän rikasta ja on hyvä olla tietoinen potentiaaleista, joita valitsee elämänsä tähtitaivaalta.
Toivotan sinulle itseäsi rakastavaa vuotta 2019 sekä upeita potentiaaleja tähtitaivaaltasi!
Arkkairos 